Eduskunnan perinteikäs urheilukerho liputtaa matalan kynnyksen liikunnan puolesta

[et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Text” background_layout=”light” text_orientation=”left” use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid”]

Jos vuonna 1945 perustettu Eduskunnan urheilukerho perustettaisiin tänä päivänä, sen nimi olisi varmaan Eduskunnan liikuntakerho. Niin vahvasti pääpaino on matalan kynnyksen liikunnassa, vaikka paljon myös urheilua sisältääkin, painottaa urheilukerhon puheenjohtaja, kansanedustaja Kari Uotila.

– Urheilukerhon toiminnan tavoitteena tulee olla kannustaa liikkumaan heitäkin, jotka eivät liiku lainkaan tai liikkuvat liian vähän. Ne, jotka harrastavat liikuntaa aktiivisesti, liikkuisivat ilman urheilukerhoakin, perustelee Uotila.

Esimerkkejä matalan kynnyksen liikuntakulttuurista ovat mm. joka syksy istuntokauden alussa järjestettävä liikunta-aamupäivä, jonka yhteydessä matala kynnys tarkoittaa käytännössä vaikkapa sauvakävelyä tapahtumapaikalle. Uotilan toinen esimerkki liittyy porrasteluun.

– Olen itse sitoutunut käyttämään rappuja ja haluan innostaa siihen muitakin. Kehitin aikoinaan rappuremmi-kampanjan, jolla kannustetaan hyödyntämään rappuja hissien sijaan. Suunnittelin jopa rappuremmi-pinssin, jonka rintaan laittaessaan sitoutuu käyttämään rappuja ja viestimään asiaa muillekin.

Rappuremmiä Eduskuntatalossa on kaikkiaan noin 950 henkilöä.

– Joukko on iso ja tehtäviltään ja työrytmeiltään niin moninainen, että olemme päätyneet tarjoamaan monipuolisesti työkykyä ylläpitäviä ja työssä jaksamista tukevia liikuntapalveluja talon sisällä. Urheilukerhon lisäksi liikuntapalveluista vastaa nelihenkinen koulutus- ja liikuntapalvelutiimi yhteistyössä työterveysaseman ja liikuntapalveluja tuottavan yhteistyökumppaniyrityksen kanssa, kertoo palveluasiantuntija Raisa Ketonen. Suuri rooli on myös työn luonteen hyvin tuntevalla työfysioterapeutti Tarja Nuoramolla.

– Lyödään viisaita päitä yhteen, mikä olisi innostavaa ja houkuttelevaa eri tavoin liikkuville. Monipuolisen ohjatun ryhmäliikuntatarjonnan ohella omaehtoista liikuntaa mahdollistavat mm. sisäpelailuun muuntautuva liikuntatila, kuntosalit, uima-allas ja sekä tietysti mahtava määrä portaita.

Tuntitolkulla istumista

Positiiviseksi ongelmaksi Ketonen kuvaa työn imua.

– Työlleen antautumisen seuraaminen on ihailtavaa ja huolestuttavaakin. Välillä kauhistellaan, rapistuuko kansanedustajien kunto nelivuotiskauden aikana, koska täällä istutaan aivan liikaa. Henkilökohtaisissa työhuoneissa on toki säädettäviä työpöytiä ja erilaisia ergonomisia apuvälineitä, kuten istumatyynyjä ja jalkakorokkeita, mutta päärakennuksessa Museoviraston valvonnan alla oleviin tiloihin ja kalusteisiin ei mitä tahansa apuvälineitä voi yhdistää, Ketonen toteaa.

Toimivien ratkaisujen etsimiseen on herätellyt myös keväällä tehty Olympiakomitean Suomen Aktiivisin Työpaikka -kartoitus, johon Ketonen paneutui yhdessä Nuoramon kanssa.

– Kattava kartoitus sisälsi laaja-alaisesti henkilöstöliikuntaa avaavia kysymyksiä. Ilahduttavaa oli huomata, että miltei kaikkiin kysymyksiin pystyimme vastaamaan, että homma on hoidossa ja puitteet kunnossa. Todella paljon meillä ihmiset liikkuvat. Joukossa on urheilullisemmin suuntautuneista palauttavamman liikunnan harrastajiin. Työmatkaliikunta on hyvin suosittua ja pyöräparkit aivan täynnä.

Kehityskohteitakin kartoitus paljasti.

– Viestinnästä todettiin, että vaikka tiedotuskanavat ovat kunnossa, tavoittamisessa on ongelmia. Liikuntatiedotteet vilahtavat ymmärrettävästi ohi, kun kansanedustaja saattaa saada 500 viestiä päivässä. Pohdinnan aihe on myös oman talon liikuntatarjonnan lisäksi mahdollisen liikuntaedun tarjoaminen. Jatkuvasti etsitään myös vinkkejä vähän liikkuvien mukaan saamiseen, summaa Ketonen.

Uotila nostaa onnistuneena motivointikeinona esiin Suomi 100 -juhlavuoden liikuntamaaottelun, johon Suomi haastoi mukaan Pohjoismaiden ja Baltian maiden parlamentit.

– Perusidea oli, että parlamentit valitsivat syksyn aikana liikuntaviikon, jonka aikana kansanedustajia kannustettiin puolen tunnin ´hikiliikuntaan´. Sama malli voisi hyvin toimia vain talon sisäisenä. Kisailu auttaisi alkuun, ja isompi tavoite olisi ohjata omanlaiseen liikunnalliseen elämäntapaan.
Rappusista Eduskuntatalossa on jokaisen helppo aloittaa. Niitä on Uotilan laskujen mukaan alhaalta ylös lähemmäs 300 askelmaa!

Kuva: Hallituksen ja opposition perinteinen köydenveto Eduskuntatalon edessä eduskunnan liikunta-aamupäivänä 7.9.2017.

[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]